Nyt todella pitkän tauon jälkeen sain viimein tehtyä yhdeksännen osan. Pyydän syvästi anteeksi osan viivastystä. Puolustuksekseni voin vain vedota kirjotusten loppumiseen ja sen seurauksena halusin kuluttaa vapaa-aikaani muuhunkin kuin pelaamiseen. Ja tässä syyslomalla oli myös synttärini ja ikää tuli sitten vihdoin 18-vuotta:) Mutta nyt itse osaan ja Rosetten elämään...

Neljä kuukautta myöhemmin:

Seisoin vessassa kylpytakkiini kietoutuneena. Mietin, mitä minun kannattaisi tehdä. Olimme jatkaneet jo Jeremyn kanssa suhdettamme jo neljä kokonaista kuukautta, eivätkä Alice tai Joshua olleet saaneet tietää mitään.

Kävelin omaan huoneeseeni ja menin kokovartalopeilin ääreen. Heitin kylpytakkini lattialle ja katsoin peilistä heijastuvaa kuvajaistani vaitonaisena.

Vatsani oli kasvanut jo hiukan ja sivusta päin katsottuna pystyi hyvin erottamaan pienen kummun. Kummun, jonka alla Jeremyn ja minun lapsi kasvaa.

Hymyilin kuvajaiselleni ja silittelin kasvavaa vatsaani. Kuulin kuitenkin koputuksen ovelta ja heitin äkkiä kylpytakin lattialta päälleni sanoen samalla, että huoneeseeni voi tulla.

Alice tuli sisään ja käveli suoraan sängylleni istumaan. ''No, mikä on?'' kysyin. ''Jeremy on outo. Aina kun mainitsenkin sinut, hän alkaa käyttäytyä oudosti.'' Alice heittäytyi vuoteelleni pitkälleen ja jatkoi: ''Aloin sitten miettimään, että ootteko te riidelleet?''

Kävelin vuoteeni vierelle ja istahdin jalkopäähän. En osannut oikein sanoa mitään ja tuijotin vain seinää hämmentyneenä. ''No, sano ootteko te riidelleet?'' ''Ei me olla minun mielestä riidelty. Äläkä anna tuollaisten asioiden vaivata mieltäsi'' sanoin Alicelle hymyillen vaivaantuneena.

Alice nousi ja istuutui viereeni sängynreunalle. ''Rose, et uskokaan miten tärkeä oot mulle!'' Sen sanottuaan Alice nousi ylös ja käveli huoneestani. En osannut ollenkaan aavistaa, että tämä keskustelu oli meidän viimeinen kunnon hetkemme yhdessä.

Silloin tiesin, mitä minun oli tehtävä. Nousin itsekin ylös, otin kännykkäni yöpöydältä ja valitsin äitini numeron. Pian kuulinkin äidin äänen linjan toisesta päästä. ''Moi, äiti. Rosette täällä. Onko sinulla hetki aikaa jutella?''

                                       *                        *                     *

Myöhemmin illalla Jeremy tuli taas meille. Alice oli mennyt leffaan Joshuan ja muiden luokkakavereittensa kanssa ja sain olla kahden Jeremyn kanssa. Heitimme suurimman osan vaatteistamme jo keittiön lattialle ennen kuin olimme päässeet huoneeseeni.

Huoneessani Jeremy suuteli minua hellästi ja kysyi minulta samalla katsoen silmiini: ''Mikä on, Rose? Näytät niin surulliselta.'' Hymyilin vain ja pudistin päätäni sanoen, ettei minulla ole mikään.

Heittäydyimme sängylle ja olimme hetken taas vain omistautuneita toisillemme. Tunsin olevani onnellinen hänen käsivarsillaan ja näin hänen silmänsä tuikkivan hänen katsoessaan minua.

                                                 *                     *                        *

Makasimme vierekkäin ja hän piteli kättäni kädessään. Hän silitteli hellästi kättäni ja katsoi minua hymyillen. Tuijotin hänen ruskeita silmiä raukeana hymyillen.

Havahduin Jeremyn lempeään ääneen kun hän katsoi minua hymyillen ja kysyi: ''Rupeammeko nukkumaan?'' Nyökkäsin ja menin peitteen alle. Jeremy siirsi tyynyään lähemmäksi minua ja otti minut kainaloonsa.

Hän katsoi minua hymyillen ja tiesin, että minun täytyisi sanoa nyt se, mitä olin suunnitellutkin: ''Jeremy, minä palaan takaisin Opalie-Islandille. Muutan takaisin kotiin ja menen normaaliin kouluun. Toivon, että jäät tänne Alicen luokse. Sinun ei tarvitse seurata minua...''

Sanat, jotka minun täytyi sanoa Jeremylle, koskivat minuun aivan yhtä paljon kuin ne koskivat häneenkin. Näin oli kuitenkin parasta, meidän kaikkien kannalta. Minun olisi vain pitänyt tehdä tämä valinta jo aikoja sitten, sillä pian sain huomata, että valitsin oikean tien aivan liian myöhään!

Anteeksi osan lyhyys, mutta ensi osasta on tulossa taas odotettua pidempi. Yritän saada myös kymmenennen osan tehtyä paljon nopeammin ja uskoisin sen olevan valmis viimeistään tämän kuun lopussa. Nyt vaan toivon paljon kommentteja teiltä rakkailta lukijoiltani!