Nyt on sitten päästy viimeiseen osaan Pieces of my dreams -tarinaani. On ollut ilo huomata kuinka monta lukijaa olen saanut ja kuinka monta vakiokommentoijaa on ollut:) Toivon, että tulisitte nyt tämän tarinan jälkeen seuraamaan uutta tarinaani RKC Cadelhill 'iä, josta on nyt ilmestynyt kaksi osaa.  Toivoisin myös, että kaikki jotka ovat lukeneet tarinaa jättäisivät kommenttia. Mutta nyt viimeiseen osaan:

Seitsemän vuoden kuluttua:

Istuin nojatuolissa ja suljin valokuva-albumin. Vuodet olivat kuluneet vauhdilla ja suurimman osan tapahtumista olin sysännyt syvälle mieleni sopukoihin. Vasta nyt muistin kaiken jälleen kirkkaasti. 

Pidin albumia kädessäni enkä noussut vieläkään ylös tuolista. Istuin paikoillani ja muistelin Alicen ja Jeremyn hymyileviä kasvoja. Hymy nousi viimein huulilleni ja hymyilin itsekseni katsellen albumin kantta.

Kuulin narahduksen ovensuusta ja katsahdin äänen suuntaan. ''Rosette, mitä sinä teet? Eikös sinun pitänyt siivota olohuonetta?'' Katsoin miestäni silmiin ja hymyilin Joshualle, joka piteli pientä tytärtämme sylissään. ''Pitihän minun. Vaivuin vain hetkeksi muistoihin.''

Joshua vilkaisi kirjaa sylissäni ja katsoi minua surullisesti hymyillen. ''Sait sitten viimein katsottua sen läpi.'' Nyökkäsin ja nousin tuolista. Menin kirjahyllyn luo ja laitoin albumin näkyvälle paikalle.

Joshua käveli keittiöön ja kuljin hänen perässään jääkaapille. ''Maito näyttää olevan lopussa. Minun täytyy varmaan pistäytyä kaupassa.'' Joshua katsoi minua hymyillen ja sanoi: ''Ota Jesper mukaasi. Minun täytyy yrittää nukuttaa Ann ja se on mahdotonta, jos poika hyppii vierellä.''

Nyökkäsin ja lähdin nousemaan portaita pitkin yläkertaan. Kävelin Jesperin huoneen ovelle ja sanoin leikkivälle pojalleni, että alkaa pukea vaatteita päälleen.

Menin makuuhuoneeseemme ja kävelin ikkunan luo. Katsoin ulos ja huokaisin syvään. Niin paljon on tapahtunut siitä kun viimeksi olin ajatellut Jeremyä. Sinä yönä olin ollut Joshuan kanssa ensimmäistä kertaa ja Jesper oli saanut alkunsa. Sen jälkeen en ollut ajatellut Jeremyä enkä Alicea ollenkaan.

Otin toiset kengät kaapista ja vaihdoin ne jalkaani ja kävelin alakertaan odottamaan Jesperiä. Joshua tuli eteiseen kantaen Ann'ia sylissään. Aloin leperrellä tytölleni Joshuan katsellessa meitä lempeästi vierestä kun Jesper pomppi portaat alas ja pääsimme pojan kanssa lähtemään.

Kävelimme tuttua katua pitkin kunnes Jesper sanoi: ''Äiti, eihän kauppa ole täällä päin. Minne me oikein ollaan menossa?'' Katsoin poikaani hymyillen ja vastasin hänelle: ''Käydään ensin tervehtimässä äidin ja isin kavereita.''

Saavuimme Opalie-Islandin hautuumaalle ja etsin kaksi vierekkäistä hautaa. Jeremy Hoxton ja Alice Hoyt. Viimeisetkin muistot kaikista tapahtumista virtasivat mieleeni. Aika oli kulunut hyvin nopeasti eivätkä muistot olleet ehtineet haalistua yhtään.

(musiikki: Disney Anastacia: At the beginning)

''Äiti, joko me voidaan mennä?'' Vilkaisin Jesperiä, joka nykäisi kättäni hellästi. Nyökkäsin pojalleni ja lähdimme kävelemään kohti kauppaa. Vilkaisin vielä nopeasti taakseni kahta hautaa, jotka seisoivat vieretysten lumen peittämällä maalla. Pystyisin viimein jatkamaan eteenpäin.

                                                            *   *   *

Kotiin palattuamme Joshua odotti minua jo eteisessä ja veti minut hellästi itseään vasten. Hän suuteli minua kevyesti ja kuiskasi korvaani: ''Rakastan sinua valtavasti, Rose.''

Halasin häntä tiukasti ja sanoin: ''Niin minäkin rakastan sinua.'' Viimein kipu kaikkosi sydämestäni ja uskoin, että voisin vihdoin ajatella Jeremyä ja Alicea tuntematta syyllisyyttä siitä, että itse olen elossa.

                                    Pieces of my dreams