Tässä on 8.osa. Minulla on ensi keskiviikkona kirjoitukset ja koeviikko samaan aikaan. Koeviikko loppuu 30.9 ja aloitan sen jälkeen työstämään 9. osaa, sillä alku kurssista ei tuli hirveästi tehtäviä ja minulla on ''paljon'' joutoaikaa. Joten päivitystahti tihentyy jälleen! Myös legacyni tauko on loppunut ja uusi osa on sinnekkin ilmestynyt. Käykää ihmeessä lukemassa sekin ja pääsette sinne tästä.

Makasimme Jeremyn kanssa vierekkäin peitteen alla. Kuulimme Alicen ja Joshuan naurun viereisestä huoneesta ja askelten äänet, heidän kävellessään huoneessa. Pahimmasta järkytyksestä selvittyämme, aloimme toimia hyvin nopeasti.

Jeremy nousi ylös ja alkoi etsimään vaatteitaan sängyn vierustalla olevasta pinosta. Itse suunnistin nopeasti vaatekaapille ja etsin sieltä lähimmän mekon, joka osui käteeni. Puin sen kiireesti päälleni ja katsoin peloissani Jeremyä.

''Rosee? Oletteko te sinun huoneessa?'', Alice huuteli viereisestä huoneesta. Kuulimme Alicen askelten äänet nyt aivan oven takaa ja Jeremy potkaisi vaatteeni sängyn alle juuri ajoissa, sillä Alice avasi oven ja seisoi hämmentyneenä Joshuan kanssa oviaukolla.

Katsoimme hiljaa kaikki toisiamme kunnes sain ääneni takaisin. ''Alice, olen hävittänyt korvakoruni. En löydä sitä mistään ja yritimme etsiä sitä Jeremyn kanssa. Onneksi tulitte, sillä ehkä löydämme sen nopeammin porukalla'', valehtelin sujuvasti Alicelle ja Joshualle.

Alice näytti huojentuneelta ja hengähti: ''Tietysti autamme sinua! Sitten kyllä menemme pöytään syömään taikomiasi herkkuja''. Samaan aikaan Joshua katsoi minua ja Jeremyä pettyneenä ja sanoi: ''Rosette, voisimmeko jutella huomenna kahden?'' katsoen samalla merkitsevästi Jeremyä, joka oli sanomaisillaan jotain.

                                     *                     *                        *

Yritimme etsiä olematonta koruani puolisen tuntia kunnes Alice huokaisi: ''Tämä on toivotonta. Emmekö voisi jo mennä syömään? Kello on jo noin paljon ja olisi mukava juhlia synttäreitäni muutenkin kuin vaan kömpimällä lattialla''. Nousimme ylös ja menimme keittiön puolelle.

Istuimme pöydän ääressä pitkään syöden tekemiäni herkkuja ja juoden drinkkejä. Pian Alice alkoi kuitenkin kaulailemaan Jeremyn kanssa ja päätin mennä käymään ulkona.

Kävelin talon vierustalle ja hengähdin syvään. Kuulin kuinka ovi kävi ja Joshuan kävelevän luokseni. ''Jeremy on Alicen poikaystävä. Tiedät, mitä tapahtuu jos jatkat tuohon malliin Rosette'', Joshua luennoi minulle. Istuin viileällä ruohikolla, syksyn lehtien päällä, ja sanoin: ''Mitä oikein tarkoitat? Tiedän aivan hyvin, että Alice on Jeremyn kanssa. Tiedän myös senkin, etten voi tehdä asialle yhtään mitään''.

Joshua istuutui viereeni ja olimme hiljaa istuen viileässä yössä. Viimein Joshua sanoi: ''Meidän on parasta palata takaisin sisälle. Kohta Alice tulee hakemaan meidät, ellemme mene''. Joshua nousi ylös ja odotti minun tekevän samoin. Sanoin tulevani pian perästä ja että hän voisi mennä edeltä.

Kuulin kuinka hän käveli sisälle ja nousin pian itsekkin ylös. Suunnistin sisälle taloon ja menin drinkkipöydän luo ja kaadoin itselleni lasillisen. Join sen nopeasti ja aloin tekemään itselleni uutta kun Jeremy tulivierelleni.

''Minnekäs jätit Alicen?'' kysyin häneltä. ''Hän meni Joshuan kans käymään pihalla, sillä heillä on kuulemma meille jokin yllätys. Käskivät meiän tulla pian perässä heti ku oon saanu sut pois tän pöydän luota''. Tunsin kyynelten polttelevan silmiäni ja kuiskasin hiljaa Jeremylle: ''Mitä me menimme tekemään? Olet parhaan kaverini poikaystävä''. Kyyneleet valuivat poskelleni Jeremyn seistessä vierelläni vaitonaisena.

''En voi unohtaa sua ennää Rosette. Minä en halua unohtaa sinua. Tiiän, että tehtiin väärin, mutta en oikeen osaa katua yhtään'', Jeremy sanoi perääni kun yritin kävellä pois hänen läheltään. ''Ei tän tarvii tähän loppua. Eihän nuo kaks tiiä yhtään mitään. Ainaki meillä olis näin toisemme''.

Tunsin toivon nousevan sisälläni, mutta sitten muistin Joshuan sanat. Joshua tiesi jo meistä eikä varmasti suostuisi katsomaan sitä, että pettäisimme Alicea. Sanoinkin Jeremylle, että Joshua tiesi jo meistä. ''Sitten vaa esitetään, et tää ois ohi. Kyllä me siihe pystytään, eikö?'', Jeremy kysyi minulta hymyillen.

Tiesin toimivani todella väärin kun nyökkäsin ja myönnyin Jeremyn ehdotukseen. Halasimme toisiamme kunnes Jeremy sanoi: ''Mutta nyt meiän kyllä pitää mennä sinne pihalle, ennen ku ne tulee hakeman meiät''. Niin me sitten kävelimme pihalle, missä Alice ja Joshua jo odottelivatkin meitä.

Heidän yllätyksensä oli ilotulitusraketti, jonka me sitten ammuimme pihalla. Nauroimme kovaa ja heittäydyin lopulta onnellisena Alicen kaulaan toivottaen hänelle samalla loistavaa syntymäpäivää.

                                      *                    *                    *

Aamulla heräsin jyskyttävään päänsärkyyn ja yritin nousta ylös. Tunsin kauheaa pahoinvointia ja aloin muistella sitä määrää alkoholia, jota olin juonut. Ei mikään ihme, että oloni oli niin kurja.

Kampesin itseni vuoteelta ja kävelin keittiön puolelle. Alice istuikin juomassa aamukahvia hymyillen minulle lämpimästi. ''Millainen olo on, Rose? Taisit juoda aika paljon kun Joshuan täytyi kantaa sut lopulta nukkumaan'', Alice muistutti iloisesti. Yritin vastata hänelle, mutta tunsinkin pakottavaa tarvetta juosta vessaan.

                                         *                    *                       *

Nojasin pesualtataaseen ja aloin etsimään hammasharjaani. Laitoin hammastahnaa harjan päälle ja aloin hinkata hampaitani puhtaaksi, jotta saisin pahan maun pois suustani. Käännyin katsomaan ovelle ja huomasin Alicen seisovan siinä hymyillen.

''Mahtaa olla mainio olo?'', hän sanoi ja tuli sisälle. ''Suostuisitkos nyt kuulemaan miten minulla ja Jeremyllä menee?''. Muistin, että olin lupautunut juttelemaan hänen kanssaan heidän suhteestaan ja nyökkäsin hänelle myöntymisen merkiksi.

Hänen selittäessään olimme siirtyneet keittiönpöydän ääreen ja istuin häntä vastapäätä juoden kahvia. En kuunnellut sanaakaan mitä hän sanoi vaan eilisen illan tapahtumat pyörivät mielessäni. Oliko Jeremy ollut tosissaan sanoessaan, että voisimme jatkaa näin? Salaisimme suhteemme kaikilta ja olisimme silti yhdessä.

Mietteeni keskeytyivät kun Alice kysyi: ''No, mitäs sanot?''. En ollut kuunnellut sanaakaan mitä hän oli puhunut. Sanoin vaan, että idea oli loistava. Olin onneksi valinnut juuri oikeat sanat, sillä hän alkoi hymyillä onnellisena.

Juttelimme vielä hetken kunnes sanoin, että minua heikottaa aivan liikaa ja, että minun on päästävä pitkälleni. Onneksi Alice ymmärsi, eikä loukkaantunut vaan antoi minun mennä huoneeseeni.

Olin loikoillut jonkin aikaa vuoteellani kun huomasin viestin tulleen kännykkääni. Se oli Jeremyltä ja siinä luki: ''Tule mun luo. Joshua on poissa ja kämppä on vaa meiän. Keksi Alicelle jokin selitys, mut älä mainihe mua. Sanoin olevani kavereitten kaa ulkona...''. Tunsin hymyn nousevan huulilleni ja nousin vuoteelta. Puin äkkiä päälleni, laitoin hiukset ja menin keittiön puolelle.

Alicen ovi oli kiinni, joten hiivin hiljaa pois huoneistostamme. Kiipesin portaat toiseen kerrokseen ja koputin poikien oveen. Jeremy avasi oven hymyillen ja sanoi: ''Tulithan sinä, prinsessa''.

Luulin, että kaikki sujuisi hyvin, nyt kun olin Jeremyn kanssa. Mikään ei voisi mennä pieleen, mutta olin liian nuori ymmärtääkseni, että mikään ei kestä ikuisesti. Hetket Jeremyn kanssa olivat minulle kaikkein tärkeimpiä ja olin valmis uhraamaan ystävyyteni Alicen kanssa saadakseni antaa Jeremylle sen, mitä me molemmat niin paljon halusimme.

Nyt vaan toivon teiltä paljon kommentteja, jotka piristävät minua ennen kirjotuksia:D Ja muistakaa kertoa, mitä pidätte tarinan etenemisen suunnasta:D