Hei vaan kaikille lukijoilleni! Minulla on teille nyt sekä hyviä, että huonoja uutisia (riippuu siis kokonaan, miten otatte sen itse:P) Ensin ''huonot'' uutiset. Pieces of my dreams alkaa lähennellä loppuaan; vielä saatte kuitenkin nauttia tarinaa kahden osan verran. Ja sitten ''hyvät'' uutiset; aloitan Pieces of my dreamsin jälkeen RKC:n, joka sijoittuu viktoriaaniseen aikaan (en ajatellut tehdä keski aikaan sijoittuvaa kun niitä on netissä enemmän:D ). Laitan linkin siitä sitten tänne kun olen luonut sivut sinne ja siellä on jotain ''luettavaa'' teille. Mutta siitä siis sitten myöhemmin;D Ja nyt itse osaan, josta ei tullutkaan niin kauhean pitkää:

Olimme kaikki muuttuneet Alicen hautajaisten jälkeen. Arki kaatui niskaamme liian nopeasti; oli koulua, sen jälkeen täytyi käydä töissä ja läksyihinkin olisi täytynyt jäädä aikaa.

En pystynyt enää nukkumaan enkä syömään. Huoneisto tuntui kovin hiljaiselta ja tyhjältä ilman Alicea piristämässä päivääni. Pystyin yhä näkemään hänet istumassa vastapäätä ruokapöydän ääressä.

Joshua tuli joka päivä käymään luonani tarkistamassa että pärjään. Hän joutui tekemään kaiken yksin Jeremyn ja hänen huoneistossaan, sillä Jeremyä ei enää juurikaan näkynyt talossa. Lisäksi Joshua joutui siivoamaan minunkin luonani ja vahti, että söisin edes jotain.

Koulu sujui suhteellisen hyvin vain koska Joshua oli mukana. Menimme joka päivä koulun jälkeen istumaan talomme lähellä olevaan kahvilaan ja istuskelimme siellä. En tiedä mitä olisin tehnyt ilman Joshuaa. Ihmettelen edelleenkin miten Joshua edes jaksoi minua ja Jeremyä näinkin kärsivällisesti.

Jeremyn kanssa me tapasimme edelleen iltaisin, mutta silloin menimme suoraan huoneeseeni ja hän halusi mennä suoraan asiaan. Toivoin niin, että asiat muuttuisivat ennalleen. Jeremy nukkui yöt vierelläni, mutta silti hän tuntui samalla niin kaukaiselta eikä pystynyt parantamaan yksinäisyyden tunnetta hetkeksikään.

Jeremy ei käynyt enää koulussakaan ja työtkin hän oli lopettanut. Usein hän vain korjaili auton rämäänsä pihalla tai oli lähtenyt yksin jonnekin. Hän saattoi viipyä matkallaan useitakin päiviä emmekä tienneet Joshuan kanssa yhtään, missä hän oli.

Puhuimme jonkin verran Joshuan kanssa Jeremyn muuttumisesta. Emme vain osanneet suhtautua siihen tarpeeksi vakavasti omien ongelmiemme lomassa ja osaltaan omaa itsekkyyttämme emme edes halunneet puuttua asiaan.

Asioiden ei kuulunut mennä näin kuin ne lopulta menivät. Luulin, että pian maailma palautuisi suhteellisen normaaliksi ja pystyisimme jatkamaan eteenpäin. Mutta tietenkään näin ei tulisi käymään. Olisimmepa tienneet kuinka kovasti Jeremyyn koskikaan!

                                           *                         *                       *

Pari kuukautta Alicen kuoleman jälkeen:

Eräänä iltana kuulin taas tutun koputuksen oveltani. Jeremy tuli taas käymään luonani. Pieni hymy nousi väistämättä kasvoilleni, mutta se sammui pian kun avasin oven.

Jeremy asteli sisään huoneeseen ja kääntyi minuun päin. Hänen tyhjä katseensa tuijotti minua silmiin samalla kun hän veti minut lähemmäksi itseään.

Suutelun lomassa, joka tuntui nykyään pelkästään rutiinilta, siirryimme huoneeseeni sängylleni. Jeremy riisui vaatteeni lattialle ja makasi pian päälläni suudellen minua kiihkeästi. Yritin päästä epämiellyttävästä tunteesta pois, joka kalvoi minua nykyään aina kun olin Jeremyn kanssa.

                                       *                        *                         *

Kaiken jälkeen Jeremy nukahti pian ja katselin hiljaa hänen nukkuvia kasvojaan. Rakastin häntä niin paljon edelleen. Nykyään tuntui vain, ettei tämä ollut enää sitä, mitä se oli alussa. Jeremyn silmissä ei näkynyt sitä loistoa, mikä niissä oli joskus ollut. Tuntui usein siltä, että Jeremy tuli luokseni vain tyydyttääkseen omat halunsa. Ja sitä se taisi vain ollakin.

Siirryin lähemmäksi Jeremyä ja painauduin häntä vasten. Hän tuntui niin lämpimältä. Nukahdin hymynkare huulillani.

                                        *                        *                       *

Pian heräsin siihen kun tunsin liikettä viereltäni. Avasin silmäni ja huomasin Jeremyn istumassa sänkyni reunalla vetämässä housuja jalkaansa.

Nousin nyt itsekin ylös ja puin kylpytakin ylleni. ''Etkö sinä jää tänään yöksi?'' ''Mmh, en. Ajattelin nimittäin lähteä käymään ajelemassa autolla.'' Katsoin Jeremyä hiljaa kunnes uskaltauduin kysymään: ''Haluatko, että lähden mukaasi? Jos kaipaat vaikka seuraa.'' Jeremy katsoi minua hetken kunnes vastasi: ''Taidan kuitenkin mennä yksin...'' Mietin vielä miksi edes kysyin, kun tiesin vastauksenkin jo etukäteen.

Hän käveli ulko-ovelle päin ja kävelin hänen perässään. Jeremy pysähtyi ja kääntyi minuun päin sanoen: ''Rose, anna anteeksi ettei minusta ole ollut sinulle viime aikoina yhtään apua.'' Katsoin häntä kummastuneena ja meinasin vastata hänelle, ettei se haittaa, kun hän laittoi sormensa huulilleni.

''Ei, älä sano mitään. Mutta muista, että mä todella rakastan sua. Ja olen oikeesti tosi pahoillani... kaikesta.'' Hän hymyili minulle ensimmäistä kertaa Alicen kuoleman jälkeen katsoessaan minua. Hän antoi minulle vielä kevyen suukon ennen kuin katosi ulos ulko-ovesta.

Kävelin nopeasti aulassa olevalle ikkunalle, jotta näkisin hänet ennen kuin hän olisi jo autolla. En voinut olla samalla hymyilemättä onnellisena, en ollutkaan hänelle pelkkä keino tyydyttää tarpeita!

                                              *                          *                         *

Katsoin ikkunasta kuinka Jeremy ajoi pois näköpiiristäni. Kävelin takaisin huoneistooni ja huomasin, etten ollut enää yhtään väsynyt. En jaksaisi olla toimettomana tässä tyhjässä kämpässä.

Kävin pukemassa vaatteet päälleni ja päätin lähteä itsekseni ulos kävelemään. Tarvitsin rauhaa ja tiesin tarkkaan minne menisin. Olinhan rakastunut paikkaan heti ensimmäisellä kerralla, jona menin sinne.

Kävelin ovista pimeään yöhön ja suunnistin kohti puistoa. Yö oli lämmin, mutta samalla leuto tuuli hyväili ihoani ja havisutti puiden lehtiä. Tunsin kesäisen tuoksun tulevan nenääni ja hengitin syvään rauhoittavaa tuoksua.

Pääsin viimein puiston ääreen ja muistin, kuinka olin ensimmäisen koulupäiväni jälkeen kävellyt paikan ohi ja rakastunut paikkaan. En ollut ehtinyt käydä siellä kertaakaan sen jälkeen ja nyt tunsin kuinka oloni rentoutui ja kaikki muut ajatukset kaikkosivat mielestäni. En edes huomannut pienten vesipisaroiden alkaneen laskeutua iholleni kastellen minun hiukseni ja vaatteeni.

Kävelin lähemmäksi lampea ja istahdin lammen reunalle katsellen, kuinka tuuli nostatti lammen pinnalle pieniä väreitä. Suljin silmäni ja kuulin pienimmätkin äänet. Kuulin kuinka tuuli havisutti lehtiä, pienen linnun visertävän viereisessä puussa, laineiden liplattavan vesikasvien lehdillä sekä vesipisaroiden ropisevan veden pinnalle.

En tiedä kuinka kauan olin jo istunut aloillani kuunnellen ympäristöä kun kuulin tutut askeleet takaani. En kääntänyt katsettani lammelta vaan tunsin, kuinka Joshua jäi seisomaan vierelleni, kuten oli tehnyt kerran aikaisemmin ollessani täällä.

Hiljaisuus vallitsi hetken välillämme kunnes Joshua puhui minulle viimein: ''Rosette... Sain hetki sitten puhelun Opalie-Islandin sairaalasta. Jeremy on joutunut onnettomuuteen ja vaikuttaa siltä, että teko oli... oli...''

Joshuan ei tarvinnut sanoa minulle enempää. Tunsin kuinka kuumat kyyneleet nousivat silmiini. En kääntänyt katsettani Joshuaan, mutta tunsin kuinka hän lysähti viereeni voimattomana.

Istuimme molemmat paikoillamme liikkumatta yhtään. Tuuli tarttui hiuksiimme ja kuu heijastui lammen pintaan. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Ymmärsin nyt miksi Jeremy oli puhunut minulle niin enne lähtöään luotani. Hän ei ollut kestänyt sitä, mitä teimme Alicelle. Tekomme sattui Jeremyyn niin, että hän ei pystynyt elämään kanssani. Hän tahtoi mennä sinne missä Alice odotti häntä.

Jeremy oli Alicen poikaystävä alusta loppuun. Ymmärsin nyt, että toiveet kaikesta hyvästä oli pelkkää toive ajattelua. Olin ainut, joka meistä ei ollut vielä ehtinyt tajuta, että Alice oli poissa. Poissa, ja nyt siellä olisi myös Jeremy.

Tässä tämä kolmanneksi viimeinen osa nyt on:) Jeremyn kuolema on kyllä aika kliseistä, mutta toivottavasti kestätte sen. Ja haluaisin kuulla mielipiteenne siitä uudesta tarina ideasta. Se olisi mukavaa, jos siihenkin löytyisi lukijoita teidän kommentoijien joukosta. Luvassa on kuitenkin samanlaista draamaa ja juonikuvioita mitä olen tähänkin tarinaan viskellyt;D