Tämä on ensimmäinen, oikea osa tarinaa. Varoitan jo nyt, että simit, jotka olivat esittelyosassa, ovat tehty ihan vain siihen jaksoon. Joten Rosetten ja muiden ulkonäössa voi olla nyt joitain poikkeuksia. Ja tämä ensimmäinen osa on tavallaan enemmänkin tutustumis osa, eikä juoni lähde vielä kunnolla liikkeelle.Sekä vielä kolmanneksi, pikku Rosetten hiustyyli on vahingossa muuttunut tässä osassa parin kuvan välillä. Toivottavasti se ei teitä haittaa. Mutta nyt: Hyvää lukuhetkeä!!!

-----------------------------------------------------------------------------

Noin kymmenen vuotta sitten...

 

Oli kaunis, aurinkoinen aamu. Olin juuri herännyt ja mennyt kuumaan vaahtokylpyyn, kun kuulin äitini, Julien, huutavan minua.

Nousin nopeasti ammeesta, heitin kylpytakin päälleni ja tyhjensin altaan. Luulin tietäväni minkä takia äitini huusi minua. Olin odottanut tätä päivää ylikaiken. Tänään olisi syntymäpäiväni ja tänään tulisi myös kirje, joka muuttaisi varmasti tulevaisuuteni.

Äiti seisoi portaiden alla hymyillen onnellisena. ''Sinä pääsit, sinä pääsit!'' Hymy syttyi nopeasti myös minun huulilleni ja äitini kaappasi minut tiukkaan halaukseen. Emme voineet kuin nauraa. Olin halunnut tätä niin paljon. Minut oli hyväksytty opiskelemaan taidepainotteiseen kouluun.

''Hei, mutta onkohan Alicekin päässyt kanssasi'', äiti kysyi minulta kun olimme hiukan rauhoittuneet. ''Oi, minun täytyy heti soittaa hänelle ja kysyä saiko hänkin kirjeen!'' Juoksin puhelimen luo ja näppäilin tutun numeron.

Tuttu ääni vastasi luurin toisessa päässä. Sain vain innostuksessani sanottua ''Sain kirjeen, pääsen taidekouluun, sinä?'' Alicen kiljahduksesta päätellen hänetkin oli hyväksytty. Siitä alkoi sellainen huuto, ettei me kumpikaan saatu selvää, mitä toinen yritti toiselleen viestiä.

Lopetin puhelun vähän ajan kuluttua ja sovimme Alicen kanssa näkevämme sitten illalla synttäreilläni. Kuulin keittiöstä kolinaa ja päätin mennä katsomaan, mitä äiti oikein teki. Äiti oli leipomassa pipareita ja sanoi: ''Tänään taidamme juhlia ihan kunnolla!.

''Minä taidan mennä pakkaamaan tavaroitani'', sanoin äidille hiljaa. Hymy hyytyi hetkeksi äidin kasvoilta. Se, että pääsin opiskelemaan kouluun, johon halusin, tarkoitti valitettavasti myös sitä, että joutuisin muuttamaan pois kotoa toiselle paikkakunnalle. Lopulta äiti kuitenkin hymyili jälleen ja nyökkäsi. ''Tulen auttamaan sinua heti, kun olen saanut piparit leivottua''.

Menin huoneeseeni ja aloin nostella kirjoja pois hyllystä. Ottaisin mukaan vaan kaiken tarpeellisen, sillä ostaisin muut tavarat paikanpäältä. En voinut ottaa mukaan huoneestani juuri mitään huonekaluja, sillä tulisin käymään kotona kuitenkin joinain viikonloppuina.

Menin istumaan sängylle ja huokaisin syvään. Huomenna lähtisin täältä ja muuttaisin asumaan Alicen kanssa. Olimme varanneet minulle ja Alicelle talon, jossa asuisimme. Talo on kaksi kerroksinen ja asuisimme Alicen kanssa alemmassa huoneistossa. En osannut olla surullinen siitä, että muuttaisin pois kotoa, vaikka rakastankin perhettäni kovasti.

Pian huomasin kellon jo lähenevän kuutta ja aloin valmistautua iltaa varten. Puin sinisen mekkoni päälle, harjasin hiukset ja laitoin hieman meikkiä kasvoihini. Olin valmis ottamaan vieraat vastaan ja kasvamaan vanhemmaksi.

Kiirehdin alakertaan ja äiti odotti isän kanssa minua alhaalla. ''Oletpa sinä kauniina!'' Äiti sanoi. Isä hymyili minulle ylpeä ilme kasvoillaan ''Pääsit kuulemma neitiseni siihen sinun kauan haaveilemaasi kouluun. Olen niin ylpeä sinusta!''

Äiti riensi antamaan minulle pusun, kun isä alkoi hermostuneena katsella kelloa. ''Missä ihmeessä se Mary oikein viipyy. Sanoin sille tytölle, että kotona ollaan viimeistään varttia vaille kuusi!'' Mary on isosiskoni, joka huitelee aina milloin missäkin kavereittensa kanssa. Hän usein myöhästyi sovituista ajoista ja saa kuulla aina samaisen saarnan.

Kuulimme ovikellon soivan ja kiiruhdin avaamaan ovea. Ulkona seisoi paras kaverini Alice Hoyt perheineen. Halasimme nopeasti Alicen kanssa, joka hymyili minulle onnellisena. Muuttaisimme huomenna pois ja meillä olisi vain toisemme tukena.

Siirryimme keittiöön ja olin juuri aloitamassa kynttilöitten puhaltamisen kakustani, kun kuulimme kuinka Mary ryntäsi sisään. ''Anteeksi, anteeksi. Tiedän , että olen taas myöhässä.'' Mary sanoi ja virnisti iloisesti.

Puhalsin kynttilät ja toivoin. Toivoin, että minun ja Alicen opiskelusta tulisi ikimuistoista, enkä ikinä tulisi unohtamaan sitä ja yhteistä aikaamme.

Juhlimme puoleenyöhön asti ja sitten Alice lähti vanhempiensa kanssa kotiin, sillä huomenna meitä odottaisi aikainen herätys. Kiipesin väsyneenä yläkertaan ja menin huoneeseeni.

Puin yöpaidan päälleni ja päätin alkaa nukkumaan. En jaksanut kuin asettaa tyynyä hieman, kun jo uni alkoi painaa silmiäni. Muistelin vielä, että olinhan varmasti pakannut kaiken tarpeellisen. Ja toivoin, että Alicen kanssa asuminen muuttaisi elämäni. Toiveeni kyllä toteutui, muttei aivan toivomallani tavalla.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Myös Alice oli kasvanut teiniksi ja tässä on kuva nyt muuttuneesta Alicesta.

Ensi osassa Rosette ja Alice ovat aloittaneet uuden elämänsä Opalie-walleyssa, joka on Opalie-islandin pääkaupunki.

Toivoisin, että jaksaisitte kmmentoida osan luettuanne ja kertoa mitä mieltä olitte osasta.