Viimein pitkähkön tauon jälkeen neljäs osa. Osan tekemisessä kesti, sillä minun täytyi tätä jaksoa varten tehdä kolme yhteistonttia ja myös legacyn päivittäminen vei aikaa tarinalta. Mutta nyt sitten taas Rosetten elämän pariin.

Sunnuntaina ei oikein tapahtunut mitään sen erikoisempaa. Valmistauduimme vain Alicen kanssa tulevaan koulupäivään. Emme nähneet poikiakaan koko päivänä, ellei lasketa iltaa, jolloin Joshua kävi vain kysymässä menemmekö neljistään koululle.

Maanantaiaamuna vaihdoin puhtaat vaatteet päälleni ja laitoin hiukset kiinni. En osannut oikein edes jännittää uuteen kouluun menoa, sillä tunsinhan jo kolme henkilöä sieltä. Kuulin pian kuinka Alice huusi poikien seisovan pihalla jo odottamassa meitä.

Kiirehdin pian muiden luokse ulos. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Tunsin poikien katseen itsessäni kun kävelin heidän luokseen. ''Kivat vaatteet sinulla Rosette.'' Jeremy sanoi minulle mittaillen katseellaan minua päästä varpaisiin. Joshua nyökkäsi tervehdyksen.

Katsoin Alicea ja huomasin hänen katsovan minua loukkaantuneena ja pettyneenä. En ymmärtänyt yhtään miksi hän katsoi minua niin. Olin tuolloin vielä liian naiivi ymmärtääkseni mitä kaikkea voisi tapahtua käytökseni johdosta.

Kävelimme koululle ja meidät ohjattiin luokkiin. Koulupäivästä ei ole juuri mitään sen kummempaa muistettavaa, sillä se ei tuntunut silloin kovinkaan tärkeältä. Koulun loputtua seisoin kaksin Alicen kanssa, sillä pojilla oli kova kiire jonnekin. ''Lähdemmekö nyt kotiin Rose?'' Alice kysyi minulta. ''Haluaisin hieman kierrellä kaupunkia, joten sinä voit mennä edeltä. Nähdään kotona neljän maissa niin laitetaan yhdessä ruokaa.'' Alice sanoi heipat ja erosimme kumpikin omiin suuntiimme.

Kävelin katua pitkin hiljalleen kun huomasin tulleeni kauniin puiston luo. Tien reunaa koristivat kauniit punertavat kukat ja kauniit punalehtiset Japanin vaahterat oli istutettu niiden taakse riviin. Huomasin kauempana puistoa lammen ja päätin mennä lähempää katsomaan paikkaa.

Kävelin lammen luokse ja kurkkasin veteen, jossa uiskenteli kaloja. Katsoin kuinka kaislat huojuivat tuulessa ja lumpeenlehdet tanssivat aaltojen liikkeessä.

Istuin ruohikolle lammen reunalle ja katsoin veteen. Kuulin kuitenkin pian äänen takaani, ''Sinäkin näytit löytäneen tänne.'' Käännähdin äkkiä nähdäkseni kuka minulle puhui ja huomasin Joshuan seisovan takanani.

Nousin seisomaan ja huomasimme molemmat kuinka alkoi yhtäkkiä sataa vettä. ''Voihan, miten nyt alkoi satamaan. Eihän tälle päivälle ollut edes luvattu sadetta.'' Sanoin Joshualle. ''Noh säätiedotuksiin ei kannata aina uskoa. Olet näköjään löytänyt tämän puiston. Itse käyn täällä usein kun tahdon olla rauhassa. Täällä on niin hiljaistakin.'' Olin täysin samaa mieltä Joshuan kanssa. Puisto todella on kaunis, vaikka sateellakin.

''Haluatko käydä kanssani kahvilla sadetta pitämässä?'', Joshua kysyi hetken kuluttua. suostuin mielelläni, sillä aloimme olla molemmat melko märkiä ja vilustuisimme jos nyt kiiruhtaisimme suoraan kotiin. Juoksimme molemmat puiston lähellä sijaitsevaan kahvilaan.

Istuimme pöytään ja tilasimme leivokset ja söimme ne naureskellen samalla ohikulkeville ihmisille ja keskustellen kaikesta maan ja taivaan väliltä. Pian kuitenkin huomasin kellon jo lähenevän neljää ja sanoin, että minun olisi aika lähteä.

Kävelimme yhdessä kotiin kun huomasimme talomme edessä Jeremyn ja Alicen olevan pihalla katsellen autonromua. Kävelimme heidän luokseen ja Jeremy alkoi valittamaan: ''Isä osti minulle sitten auton, mutta päätti että saankin sen sitten korjata itse! En oo ikinä korjannu autoo, ni miten mä sen nyt osaisin tehä?'' Katsoimme Joshuan kanssa toisiamme ja sanoin : ''Tuota oletko ajatellut, että voisit aivan hyvin yrittää korjailla sitä ajan kuluksi. Vielä lauantai iltana valitit kuinka sinulla ei oo mitään tekemistä.''

Jeremy tajusi sen vihdoin itsekin ja mutisten jotain inhottavasta tempusta ja faijasta kävelimme neljistään sisälle. Menimme Alicen kanssa sisälle ja aloimme valmistaa illallista.

''Miten sinä tulit kotiin Joshuan kanssa?'' Alice kysyi oitis. ''Näin hänet puistossa ja menimme sitten käymään kahvilla'', kerroin ystävälleni. ''Onko teidän välillä jotain?'', Alice ennätti taas kysymään. Vastasin vain, että olemme vain kavereita, että huomaahan hän sen itsekin. Virne, jolla hän katsoi minua, kertoi ettei hän uskonut sanaakaan.

Syötyämme ja tiskattuamme menin huoneeseeni tekemään läksyjä ja kuulin kuinka ulko-ovi pamahti kiinni. Menin aulaan ja katsoin ikkunasta minne Alice oli mennyt. Hän juoksi Jeremyn luokse tämän yrittäessä korjailla moottoria ja istuutui katsomaan pojan puuhia. Huokaisin ja kävelin pois ikkunan luota. Alice yritti nyt tosissaan Jeremyä, ajattelin ja menin takaisin tekemään loput läksyni.

Nyt muistellessani tätä kaikkea, tajuan mitä tein väärin. Jos olisin tajunnut tunteeni jo silloin ja puhunut Alicen kassa, ei tätä kaikkea olisi koskaan tapahtunutkaan. Kokoajan kasvavat tunteeni patoutuivat kun yritin peittää niitä. Kunpa olisin osannut aavistaa mihin tämä kaikki meidät ajoi...

________________________________________________________________________

Toivottavasti piditte osasta. Seuraavassa osassa on lopussa sitten Rosetten huoneen esittely ja Jeremyllä on tytöille myös yllätys. Tästä eteenpäin tarina lähtee käyntiin nopeammin ja nyt alkavat tapahtumat vaikuttavat ratkaisevasti tarinan kulkuun. Varoitin tässä nyty jo etukäteen, että tiedätte sitten:D Toivottavasti laitatte kommenttia, sillä se piristää aina huomattavasti päivääni. Käykää myös katsomassa Rosetten valokuva-albumia, jonne olen päivittänyt pari uutta kuvaa.