Nyt onnellisesti kuudennen osan pariin. Muistutan teitä vasu-gaalan äänestyksestä, jossa tarinani on mukana. Jos pidätte tarinastani toivon, että käytte äänestämässä. Lisää tietoa gaalasta on oikean reunan tiedotteissa samassa sarakkeessa kuin osat. Mutta nyt taas itse osaan:

Twikkii-Saarelta tultuamme en tahtonut juurikaan nähdä Alicea taikka Jeremyä ollenkaan. Istuin vain huoneeni koulupöydän ääressä vaitonaisena tai makasin lattialla hiljaa tuijottaen kattoa.

Lomasta oli kulunut jo pari viikkoa enkä ollut jutellut Alicen kanssa ollenkaan, miten hänellä meni Jeremyn kanssa. Siitä päätellen, että kuulin joko Jeremyn tulevan meille tai Alicen menevän hänen kanssaan jonnekin koulun jälkeen, heillä meni loistavasti.

Eräänä aamuna Alice sitten koputti huoneeni oveen ja astui sisään. ''Saanko tulla, Rose?'' Istuin hiljaa tuijottaen seinää ja tunsin palan nousevan kurkkuuni. En olisi tahtonut puhua Alicen kanssa.

Alice tuli viereeni ja kysyi: ''Onko kaikki hyvin meiän välillä? Tiedäthän, että oot mulle edelleen kaikkein tärkein vaikka oonki Jeremyn kanssa? Ei sinun tarvii olla mustasukkanen''. Alice oli puhuessaan istuutunut lattialle ja katsoi minuun.

''Alice, ei se ole sitä!'', kivahdin surullisena. ''Mikä sitten on, Rose? Miks et kerro mulle enää mitään? Tätä on jatkunu jo monta päivää''. Huokaisin ja yritin nielaista palan kurkustani. ''Sinullahan on Alice lauantaina synttärit. Mitä haluat lahjaksi?''

Alice nousi ylös, eikä yrittänytkään muuttaa puheenaihetta takaisin äskeiseen. ''Osta jotain mistä pidän. Tunnet minut hyvin, joten tiedät mitä haluan'', Alice kivahti loukkaantuneena ja marssi pois huoneestani.

Nousin itsekin ylös ja kävelin ikkunalle. Huokaisin ja tunsin kuinka kyyneleet kihosivat silmiini. Meidän välimme olivat muuttuneet. Alice oli huomannut sen. Minun oli yritettävä saada välimme takaisin entiselleen ja siihen olisi vain yksi ratkaisu.

Seuraavana aamuna soitin poikien ovikelloa ja pyysin Jeremyä lähtemään kanssani kahville. Kävelimme kahvilaan, jossa olin käynyt Joshuankin kanssa. Tilasimme kahvit ja jäimme odottamaan niitä pöytään.

''Miks kutsuit mut tänne, Rosette?'' Jeremy kysyi minulta ja katsoi minua hämmentyneenä. ''Alicella on synttärit viikonloppuna ja ajattelin, että voisimme järjestää hänelle yllätysjuhlat''. Huomasin kuinka Jeremyn ilme muuttui pettyneeksi, mutta palasi kuitenkin nopeasti ennalleen. Mitä hän oli odottanut minun sitten sanovan.

''Öh, tuota... Tietenkin. Mitä olit sitte ajatellu?''. ''Ajattelin, että järjestäisimme Alicen ja mun kämppään juhlaillallisen ja juomia samalla kun Joshua vaikka pitäisi Alicen poissa jaloista'', selitin Jeremylle. ''Miks mä en kävis Alicen kanssa jossain ku mehän ollaan yhessä? Te voisitte Joshuan kanssa järjestää niitä juhlia sillä väliin''.

Istuin hiljaa ja mietin miten selittäisin sen: ''Ensinnäkin, sinä olet paljon parempi kokki kuin Joshua ja toiseksi se olisi niin helposti arvattavissa silloin jos te menisitte jonnekkin yhdessä. Sitä paitsi, sinä et osais pitää suutasi kiinni ja Alice saisi tietää sen käyttäytymisestäsi''. Jeremykin tajusi viimein ja aloimme suunnitella mihin lähettäisimme Alicen ja Joshuan.

Meitä lykästi, sillä Joshua sattui juuri tulemaan kahvilan ovesta sisään. Viittilöimme hänet seuraamme ja selitimme hänelle suunnitelmamme. ''Meillä on Alicen kanssa yks yhteinen kurssi ja ollaan saatu sieltä muutama hyvä kaveri. Me voidaan mennä alkuillasta niitten kanssa juhlistamaan Alicea ja tulla sitten ku laitatte viestiä, että kaikki on valmista, ni kotiin''. Joshuan ehdotus oli loistava ja suostuimme Jeremyn kanssa siihen oitis.

Suunnittelimme lauantaita vielä hieman ja lähdimme kahvilasta kotia kohden. Illalla meninkin Alicen luo kun hän istui keittiössä ja halasin häntä lujaa. Alice katsoi minua huvittuneena ja kysyi: ''Mistäs päin nyt tuulee?''. ''Ei mistään. Rakastan sinua vaan niin valtavasti!'', sanoin ja käännyin mennäkseni huoneeseeni.

Huoneeni ovella käännyin ja sanoin vielä: ''Hei Alice. Kerro mulle sitten tässä joku päivä miten sulla menee Jeremyn kanssa. Nyt oon väsyny ja taidan painua pehkuihin''. Alice kääntyi ja katsoi minuun helpottunut ilme kasvoillaan. ''Kävisikö, että olisimme huomenna kaksin koko illan? Juttelisimme sitten pitkästä aikaa ihan kunnolla ja pelaisimme vaikka korttia'', Alice ehdotti iloisena. ''Joo, huominen käy hyvin'', sanoin ja kävelin huoneeseeni.

Kävelin kirjahyllylle ja otin valokuva-albumini käteen. Istuin penkille ja avasin kirjan kohdasta, jossa olimme Alicen kanssa kahden. Hymyilin ja suljin albumin ja laitoin takaisin paikoilleen.

Pian olisi lauantai ja Alicen synttärit. Kuinka olisin voinut tietää, mitä kaikkea sinäkin päivänä tapahtuisi. Se lauantai muutti koko elämäni ja jätti ikuiset arvet sydämeeni. Voin rehellisesti sanoa toivovani, etten olisi koskaan tavannutkaan Alicea. Silloin en olisi satuttanut häntä niin...

__________________________________________________________________________

Osa ilmestyi näin aikaisin kiitoksia erään jätkän... :D Olen ollut hyvällä tuulella huolimatta kiireitteni ja siksi jaksoin nyt myös raahautua tähän aikaan yöstä kirjoittamaan teille tätä osaa. Siksi toivoisin, että kaikki lukijat laittaisivat kommenttia ja äänestäisivät tarinaani Vasu-gaalassa!