Seitsemännen osan pariin. Nyt alkaa juoni etenemään mielenkiintoisempaan suuntaan ja siksi toivonkin kommentteja teiltä siitä, että mitä pidätte juonen suunnasta. Ja muistakaa vasu-gaalan äänestys!

Tämän päivän tapahtumat muuttivat kaiken. Muistan päivän yhä kirkkaasti. Kuinka voisinkaan unohtaa, sillä menetin kaiken tämän päivän takia. Jos jonkin voisin muuttaa menneestäni, silloin tätä päivää ei olisi koskaan tullutkaan.

''Auta minua kattamaan pöytää'', sanoin Jeremylle nauraen iloisesti. Alicen ja Joshuan pitäisi saapua pian ja yritimme saada kaiken kuntoon ennen kello kuutta.

Katoimme Jeremyn kanssa pöydälle paljon erilaisia herkkuja ja kannoimme shampanja pullon kylmästä ja drinkkiaineet katoimme erilliselle baaritiskille. ''Paljonko kello on?'', kysyin Jeremyltä miettien ehdimmekö tehdä kaiken. ''Kello on vasta 17.30 eli meillä on yhä puolituntia aikaa'', Jeremy katsoi kelloaan samalla laittaen ilmapalloja nurkkaan.

Aika kului ja huomasimme kellon olevan jo vaille seitsemän. Päätimme itse jo aloitella juomilla, kerta Alicella ja Joshualla kestääkin aiottua pidempään. Kohotimme shampanjamaljat ilmaan ja kilistimme Alicen kunniaksi.

Shampanjaa ja drinkkejä kuitenkin alkoi mennä alas ennätys tahdissa ja teimme sen virheen, että joimme tyhjään vatsaan. Alkoholi nousi päähän aivan liian nopeasti. Silti otimme yhä uuden lasin eri juoma sekoituksia ja kaadoimme ne nopeasti alas kurkkuumme.

Kello näytti jo 20.16 kun satuin vilkaisemaan sitä sattumalta. Alicea ja Joshuaa ei näkynyt, eivätkä he olleet ilmoitelleet mitään poissaolostaan. Sen sijaan olimme Jeremyn kanssa juoneet jo aivan liikaa emmekä enää osanneet varoa tekojemme seurauksia.

''Katso, saan kaadettua tämän kerralla kurk... Hups!'' läikäytin drinkin lattialle ja aloin nauramaan. ''Roshette, yyyrittäisith edesh pittää juomat kädessäsh!'' Jeremy sammalsi ja siirtyi aivan kiinni minuun. Katsoimme toisiamme silmiin ja tapahtui jotain anteeksiantamatonta.

Meidän huulet kohtasivat ja samalla aika menetti merkityksen. Kuului vain lasin helinää kun Jeremy tönäisi minut intohimoisesti päin drinkkipöytää. Emme osanneet enää lopettaa kun padotut tunteet pääsivät valloilleen.

Onnistuimme jotenkin löytämään tien huoneeseeni ja kaaduin Jeremy päälläni pehmeälle sängylle. Jeremy jatkoi suutelemista, enkä halunnut hänen lopettavan. Pieni ääni sisälläni muistutti minulle hänen olevan parhaan ystäväni poikaystävä. Hiljensin äänen mielestäni ja antauduin Jeremylle kokonaan.

Olimme saaneet suurimman osan vaatteistamme pois päältämme emmekä tajunneet siinä tilanteessa, mitä tämä tulisi tekemään meidän kaikkien väleille. Näimme vain toisemme. Kauan kielletyt tunteet heräsivät eloon emmekä voineet lopettaa.

                                                        *                  *                  *

Pian makasimme raukeina peiton alla ja pidimme toisiamme kädestä. Vaatteet olivat levällään sängyn vierustalla ja havahduimme kuullessamme oven käyvän. Alicen ja Joshuan äänet kuuluivat jo viereisestä huoneesta!

Alice... Kun kuulin äänesi eteisestä, tiesin jo kaiken muuttuneen. En vain olisi koskaan uskonut mihin tämä kaikki lopulta johtaisi. Kunpa saisin kaiken kääntymään takaisin ennalleen ja pystyisin perumaan kaiken tapahtuneen.

Tässä oli teille tämä seitsemäs osa:D Toivottavasti kaikki piditte. Ja sitten seuraavasta osasta. Kahdeksannen osan kanssa kestää nyt luultavasti paljon pidempään, sillä kirjoitukset lähenevät. Saatte siis jäädä arvailemaan n. kolmeksi viikoksi sitä, että jäivätkö Jeremy ja Rosette kiinni. Ja nyt vain kommentoimaan! Ja muistakaa se Vasu-gaala;D